maanantai 24. lokakuuta 2016

Siemenistä ja kasvusta

Minä olen siemen.
Tehtäväni on kasvaa kohti ylhäältä tulevaa valoa, kiertyen DNA-ketjusta tutun kaksoiskierteen tavoin, kukoistavaksi kasviksi. Sormistani tulee kasvin juuret, jalkateristäni valoon pyrkivät kukinnot.


Between the idea


Mielikuva kasvun liikkeestä on kirkas.
Mielikuvassa liike on hidasta, sitkeää, jatkuvaa ja johdonmukaista. Kasvin juuret, siis minun sormeni, tarttuvat lattiaan ja ote pitää. Kasvin varsi, siis vartaloni keskusta, kasvaa pitkäksi ja kannattelee ylöspäin kurottavia kukintoja, siis minun jalkateriäni.

And the reality

Makaan selälläni harjoitussalin lattialla.
Alan kiertää ja kohottaa vasenta lonkkaluutani, samalla kun kerään jalkojani ja käsiäni lähemmäs vartaloni keskustaa. Ajattelen hitautta, mutta vartaloni ei tottele. Liike on sykäyksittäistä, nykivää ja katkonaista. Olen kiertynyt kyljeltä polvien kautta kyykkyyn ja saanut kämmeneni lattiaan, johon sormillani tarraan. Vasen lonkkaluu jatkaa matkaansa kohti kattoa. Mielikuva liikkeen hitaudesta ja jatkuvuudesta säilyy. Toteutus sen sijaan pätkii. Kämmenet maassa, katse käsien välissä alan nostaa vasemman jalan varpaitani kohti suuntaa, jossa kuvittelen salin katon olevan. Varpaat nousevat lakipisteeseensä ja tulee aika nostaa oikea jalka hitaasti ja rauhallisesti irti lattiasta ja kohottaa se vasemman jalan luokse niin, että lattiaan jää käsieni lisäksi vain katse. Oikea jalka ei nouse. Ponnistan sillä hieman. Ei vieläkään. Ponnistan uudelleen. Jalka nousee, ei puhettakaan hitaudesta saati sitkeydestä. Ennen kuin oikea ja vasen jalkateräni kohtaavat, menetän huteran tasapainoni ja jalkani tömähtävät maahan.

Between the motion

Katson toisia.
Osa heistä kukoistaa koivet kohti kattoa, osa kasvaa ja venyy ylöspäin, osa on jo laskeutunut kuten minäkin. Ihastelen kasvajien ja kukoistajien liikettä. Tyynnyttelen itseäni: Ei se haittaa, vaikka en tällä kertaa onnistunut. Me harjoittelemme.

And the act

Esitämme tulevasta teoksesta demon.
Demossa osallistun itse kahteen harjoitteeseen ja katson sivusta kolmannen. Ensin näytämme hetken ajan harjoitetta, jossa yksi liikkuu lantionsa viemänä ja häntä seuraa tiiviissä kontaktissa kaksi ihmisvarjoa. Olen liikkuva ihmisvarjo.  Käteni on liikkujan selässä, lantiolla ja kyljissä, liikkuja liikkuu, minä liikun, toinen varjo liikkuu. Me hengitämme. Liike virtaa kuin puro.

Sitten vaihdamme kasvuharjoitteeseen, olen jälleen siemen.
Makaan oikealla kyljelläni harjoitussalin lattialla. Alan kiertää ja kohottaa vasenta lonkkaluutani, samalla kun kerään jalkojani ja käsiäni lähemmäs vartaloni keskustaa. Ajattelen hitautta. Kitka minun ja lattian välillä on haaste, ei ongelma. Olen kiertynyt kyljeltä polvien kautta kyykkyyn ja saanut kämmeneni lattiaan, johon sormillani tarraan. Vasen lonkkaluu jatkaa matkaansa kohti kattoa. Tunne liikkeen hitaudesta ja jatkuvuudesta säilyy. Kämmenet maassa, katse käsien välissä alan nostaa vasemman jalan varpaitani kohti suuntaa, jossa tiedän salin katon olevan. Varpaat nousevat lakipisteeseensä ja tulee aika nostaa oikea jalka hitaasti ja rauhallisesti irti lattiasta ja kohottaa se vasemman jalan luokse niin, että lattiaan jää käsieni lisäksi vain katse. Oikea jalka ojentuu. Varpaat irtoavat lattiasta. Jalka nousee, löytää tiensä vasemman jalan luokse, molemmat kurottavat suoraan ylös. Lasken jalat lattiaan. Muutkin ovat jo laskeutuneet.

Seuraan nuorallatanssijoiden liikelaatuohjeiden määrittelemää improvisointia sentinpaksuisilla vaijereilla. He ovat kuin lintuparvi. Välillä katseeni kiinnittyy yksilöön, välillä seuraan liikettä. Harjoite päättyy. Olisin mielelläni vaipunut katsomaan sitä vielä hieman pidempään.

Falls the Shadow
          For thine is the Kingdom

Oivallus kuohuttaa ja tyynnyttää:
Minä en ole tässä yksin. Tässä ei ole kyse minusta, minun onnistumisestani, minun tuntemuksistani minusta itsestäni. Olen tässä tätä ryhmää varten, ryhmän toimintaa ja ryhmänä tapahtuvaa ilmiötä varten, ilmiötä jonka sisällä merkitsevät kehittyminen, keskittyminen, kuuntelu, jakaminen, tilan antaminen, toisen asemaan asettuminen ja yhteisyys.

Yhdellä kertaa oma liikkeellinen näkemykseni tehtävänantoon toteutuu käytännössä, toisella ei. Kokonaisuuden kannalta se ei ole tärkeää. Ratkaisevaa on se, kuinka toimin kussakin hetkessä ryhmäni jäsenenä, yhdessä toisten kanssa, kuinka tuen heitä heidän liikkeellisten näkemystensä kanssa ja kuinka tarjoan heille omiani - ei juuri minun omina ideoinani, vaan jaettavaksi. Me harjoittelemme.

Between the conception
And the creation
Between the emotion
And the response
Falls the Shadow
          Life is very long 
Between the desire
And the spasm
Between the potency
And the existence
Between the essence
And the descent
Falls the Shadow
          For Thine is the Kingdom 
For Thine is
Life is
For Thine is the
This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but with a whimper. 


T. S. Eliotin The Hollow Men-runon viides säkeistö on inspiraationa Iiris-teoksen viidenteen ja viimeiseen kohtaukseen. Kohtauksen kattava teema on "mahdollisuus".

sunnuntai 23. lokakuuta 2016